Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Taiteestani

 

Värini kumpuavat kasvu-ja asuinympäristöstäni Saimaan äärellä. Vesi ja taivas, pohjoinen kylmä valo.

Sävyharmaiden hienostunut asteikko puhuttelee minua kauneudellaan ja se ilmenee myös maalauksissani. Kurotan taiteessani kohti valoa, toivoa ja iloa. Pohdintani ytimessä on, mitä on olla ihminen tai vain olemisen ihmettely. Samalla tavoin kuin maiseman värien sävyissä, myös elämässä on näitä hiuksen hienoja kerroksia. Näitä sävyjä, joihin sanat eivät riitä, voin tavoitella kuvina. Herkkyydestään huolimatta näillä sävyillä on suuri merkityksensä - pienikin sävyero voi muuttaa kaiken ratkaisevasti.

Toteutan teokseni maalauksina eri maalausmenetelmin tai toisinaan vesiväripuupiirroksina. Se mitä haluan kuvin kertoa, pohtia tai ihmetellä, määrittää tapani työskennellä. Työskentelyprosessin muuntuminen aina teoskohtaisesti on kiinnostavaa, kuten myös erilaiset kokeilevat menetelmät perinteisten rinnalla.

 

Teosten lähtökohtia

Työskentelen usein maalaussarjoittain. Työn alla on saman aikaisesti useita teoksia. Taiteeni sisältöön ja visuaalisuuteen vaikuttavat vuodenajat, tapahtumat omassa elämässä ja ympäristössä. Keskityn hetkeen värillisyyden ja muodon suhteen ekspressiivisesti.

 

Irtopilviä

Pilvet ovat alati muuttuvaisia. Niitä ei näy, kun taivas on kirkas tai on aivan pimeää. Taas toisinaan taivaalla on yhtenäinen pilvipeitto. Pilvet voivat sijaita kerroksittain toinen toisensa lomassa. Silloinkaan niitä ei havaitse erillisinä, sillä kerroksia voi olla lukuisia. Pilvet voivat olla myös koostumukseltaan niin ohuita, että ne sulautuvat toisiinsa. Kun suuri pilvipeitto jostain syystä alkaa hajaantua, silmä alkaa erottaa pilven reunoja ja erilaisia muotoja, irtopilviä. Kaikki pilvet ovat irrallisia, liittyen yhteen haihtuakseen hetkessä ja muodostuen uudeksi pilveksi jälleen.

Puhuin kauan sitten isäni kanssa säästä. Huomasimme taivaalla irtopilviä. Meitä sana hymyilytti, sillä missä pilvet ylipäätään voivatkaan olla kiinni.

Muistan sukujeni jäseniä vuosikymmeniä taaksepäin. Vanhat valokuvat ja muistot ovat yhteys edesmenneisiin. Yksittäiset muistot ja kuvat ovat välähdyksiä aiemmin olleesta. Ilmeet, asennot, aikalaisuus. Kuvat kätkevät ihmeellisiä tarinoita. Nuo vanhat valokuvat toivat mieleeni pilvet taivaalla ja ajan haihtuvaisuuden. Mutta menneisyys on läsnä nykyisyydessä ja tulevaisuuksissa.

Hiljainen valo -installaatio koostuu wenshou -paprista ja lyöntimetallista. Se on sommiteltu tilaan niin, että luonnon valo puikkelehtii paperisukalaiden välistä ja lävitse. Teos on muuttuvainen aina kulloisestakin vuorokauden ajasta ja valo-olosuhteista.

Kun kysytään, mitä taiteessani ilmenevät tilassa leijuvat pyöreät elementit ovat, olen vastannut että: ne ovat metafoora valon olemukselle, ymmärryksen välähdyksiä, energiaa, ajatuksia, elämän kulkua, eilistä-nykyisyyttä-tulevaa. Niille ei ole olemassa omaa sanaa tai nimeä.

 

Syvyydet

Syvyydet. Sarjan teokset ovat akryylimaalauksia kankaalle. Pyöreät tilassa leijuvat elementit muodostavat tietyn rytmin jatkuen kuvapinnan ulkopuolelle. Tulevaisuus ja menneisyys ovat ajan syvyyksissä. Maalauspinnalle lisäsin lyöntimetallia pieniksi välähdyksiksi.

Pakkaspuu-installaatio oli mukana Syvyydet-näyttelyssäni. Kotiani ympäröi vanha puutarha. Eräänä aamuna huomasin myrskytuulen repineen pihasyreenistä kolme paksua oksaa. Otin ne talteen, koska ne näyttivät kauniilta kaikkine mutkikkaine oksistoineen. Katselin talven mittaan liiterin seinää vasten nostamiani oksia ja keväällä punoin ne rautalangalla yhteen. Kun ripustin näyttelyäni, kiinnitin huomiota gallerian epätasaiseen ja laikuukkaaseen seinään. Sain väläyksen talven valosta, jolloin talvinen valo hehkuu hangella huurteisten puiden oksiston siivilöimänä. Installatiossa on materiaaleina puu, alumiinifolio ja mulperipaperi.

 

Kaunismaailma

Huomasin maalaavani värikylläisempiä alueita maalauksiini. Oli pitkä syksy; sammalen vihreää, jäkälän keltaista, mehukkaita värillisiä harmaita ja huurteen sävyjä. Kaunismaailma sarjassa kuvan elementit koostuvat maisemallisuudesta, mutta sommittelen ne uudella tavalla. Myös värisommittelussa on nähtävillä tuttuutta maisemallisuudesta.

 

Nuorisydän

On ihmeellistä kuinka meillä on se sama nuori sydän, elämän loppuun asti. Herkkyyttä olen tavoitellut lempeällä vaaleanpunervalla sävyllä, mutta vahvalla sivellyksellä Nuorisydän-maalaussarjassa. Lähtökohtansa sarja sai minulle läheisestä ikä-ihmisestä, joka tapasi samanmoisen, leskiä molemmat. Sarjan teokset ovat akryylimaalauksia kankaalle.

 

Olemisen Avaruus ja Taivaisiin

Katselen lentokoneen ikkunasta aukeaa näkymää. Loputonta peltojen tilkkutäkkiä, joita jokien ja teiden kiemuraiset tikkaukset rytmittävät. Maatiloja kuin koruompeleina välissä. Yllättäen valoa hehkuvat pilvet kahmaisevat keikkuvan lentokoneen ihmeelliseen näkyyn. Tuhatkertaiseti suurennetut kylpyvaahtokukkulapilvet luovat maiseman, joka siirtyilee ja uusiutuu alati. Olen onnellinen tuosta näystä. Silloin välähtää ajatus Olemisen avaruudesta, se on juuri tässä, vapaassa ajatuksen virrassa, kun vain olen. Myös Taivaisiin kertoo olemisen ihmeestä, pienistä suurista oivaltamisen hetkistä, jotka kohottavat ja kantavat elämässä.

 

Unielämän salaisuuksia

Unielämän salaisuuksia-maalaussarjan lähtökohtina ovat olleet omat uneni. Sarjan teokset ovat akvarellimaalauksia. Nähtyäni unen, poimin sen tapahtumista joitain merkittäviä visuaalisia elementtejä. Näin teen unien visuaalista seurantaa. Näistä luonnoksista ja unien muistikuvista maalaan unieni näyt taiteeksi.

 

Siivekkäitä

Saimaan rannoilta löytämäni sään ja ajan patinoimat puunkappaleet puhuttelivat ensin monimutkaisella esteettisyydellään. Pidin niitä pihakivetyksellä ja vuosien mittaan ohi kulkiessani näin niissä erilaisia tarinoita. Keväällä puunkänkkyrät pääsivät sisälle. Katsellessani niitä tarkemmin, huomasin orgaanisissa piirteissä siipimäisiä muotoja. Yhdistin parimassaveistoa puun kappaleisiin.

Puun kappaleet ovat maisemasta joka ilmenee taiteessani. Sävyharmauden kuullottamaa pintaa hipova valo maalaa paperimassan luonnolliseen sävyyn plastisuuden elävästi. Näin veistotyö hengittää kulloisissakin valo-olosuhteissa eri tavoin. Tämä elävä vivahteikkuus suhteessa valoon on kiinnostavaa myös akvarellimaalauksessa. Myös akryylein toteutetuissa teoksissani olen tavoitellut samankaltaista elävää olemusta lisäämällä niihin hopeaväriä.